Varautumisen kotitehtävät kuuluvat meille kaikille. Usein riittää, että pysähtyy hetkeksi kokeilemaan, miten oma koti ja oma perhe toimisivat tavallisen arjen ulkopuolella.

Siksi jokainen voi tehdä pieniä varautumisen kotitehtäviä. Niiden tarkoitus on harjoitella poikkeustilanteita etukäteen ja paljastaa mahdolliset heikot kohdat silloin, kun niiden korjaamiseen on vielä aikaa.

Tässä tsekkilista jokaiseen kotitalouteen.

1. Muistatko kolme puhelinnumeroa ulkoa?

Kirjoita paperille kolmen läheisen ihmisen puhelinnumerot ilman puhelimen apua.

Jos et muista yhtään numeroa, tiedät heti yhden kehityskohteen.

2. Etsi taskulamppu tai hätäradio pimeässä.

Sammuta valot ja kuvittele, että sähköt ovat katkenneet. Löydätkö taskulampun tai Varoike-boksin hätäradion nopeasti? Tarkista samalla, että laite toimii ja on käyttövalmis. 

3. Selviytyisitkö vuorokauden ilman puhelinta?

Laita puhelin pois päältä muutamaksi tunniksi. Miten löydät yhteystiedot, aikataulut, osoitteet tai pankkitiedot ilman sitä?

4. Tarkista vesitilanne

Laske, paljonko kodissasi on juomakelpoista vettä juuri nyt. Riittäisikö määrä kaikille perheenjäsenille kolmeksi vuorokaudeksi?

5. Tee yksi ateria ilman sähköä

Kokeile valmistaa yksi lämmin ateria käyttäen vain niitä välineitä, joita käyttäisit sähkökatkon aikana. Samalla huomaat, puuttuuko jotain olennaista.

6. Kuka tarkistaa vointisi?

Mieti yksi ihminen, joka huomaisi poikkeustilanteessa nopeasti, jos sinulle olisi tapahtunut jotain. Ja kenestä sinä pidät huolta?

Kun nämä tehtävät sujuvat, olet taas vähän paremmin varautunut.

Artikkeli Osaatko nämä varautumisen kotitehtävät? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Yksinasuvien määrä on kasvanut Suomessa viimeisten 10 vuoden aikana. Miten yksinasuminen otetaan huomioon häiriötilanteissa? Ja miten yksinasuvan pitää varautua?

Miten varaudun jos asun yksin?

Varautuminen voi alkaa yhteyksistä muihin ihmisiin. Yksinasuvalla ystävät ja naapurit ovat lähipiiriä. Jos yksinasuva ei voi jakaa vastuuta toisen kanssa, niin silloin käytännön varautumisvälineiden merkitys korostuu.

Siksi jokaisen yksinasuvan olisi hyvä pohtia :

• Kuka on ensimmäinen henkilö, johon otan yhteyttä?
• Kuka huomaa, jos minusta ei kuulu mitään?
• Tietävätkö läheiseni, miten toimia tarvittaessa?

Et ole yksin

Yksinasuvan ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Varautumiseen kuuluu myös se, että tunnistaa ympärillään olevat ihmiset ja uskaltaa hyödyntää heidän tukeaan.

Ystävät, naapurit ja jopa työkaverit voivat kriisi- tai häiriötilanteessa olla juuri niitä ihmisiä, jotka auttavat, tarjoavat tilapäisen majoituksen, lähtevät kauppaan puolestasi tai yksinkertaisesti huomaavat, jos sinusta ei kuulu mitään. Siksi jokaisen yksinasuvan kannattaisi rakentaa oma ”varautumisen dream team”. 

Muutama luotettava ihminen riittää. Tärkeintä on, että tiedätte toisistanne ja olette puhuneet asiasta etukäteen. Kerro ihmisille, että pidät heitä osana omaa turvaverkostoasi. Usein huomaat, että ajatus on molemminpuolinen.

Varautumisessa ei lopulta ole kyse vain tarvikkeista tai välineistä. Kyse on ihmisistä. Parhaimmillaan kotivara, Varoike-boksi ja muut varautumisvälineet täydentävät kaikkein tärkeintä turvaa: toimivia ihmissuhteita ja yhteisöä ympärilläsi. 

Lue lisää varautumisesta

Artikkeli Yksinasuminen ja varautuminen häiriötilanteisiin julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Kotivaran tärkein tehtävä on ostaa aikaa

Kotivara ei ole hätävarasto maailmanloppua varten. Sen tarkoitus on antaa aikaa silloin, kun ympärillä tapahtuu enemmän kuin järjestelmä ehtii käsitellä. Mielenkiintoista on se, kuinka vähän vettä suomalaiset yleensä säilyttävät kotona. Ruokaa löytyy lähes aina jonkin verran.

Vettä paljon harvemmin. Silti juuri veden kulutus yllättää. Pelkkä juominen ei vie vettä kovin paljon. Kun mukaan lasketaan ruoanlaitto, hygienia ja muut perustarpeet, määrät kasvavat nopeasti. Hanasta tuleva vesi on yksi suomalaisen arjen näkymättömimmistä palveluista.

Miten kaupassakäynti muuttuu häiriötilanteissa?

Suomalainen luottaa siihen, että ruokaa, vettä ja maksuyhteyksiä on aina saatavilla. Entä jos jokin lenkki ketjusta katkeaa?

Suomalainen käy kaupassa lähes huomaamattaan. Maito loppuu, haetaan lisää. Leipä loppuu, haetaan lisää. Jääkaappi näyttää tyhjältä, käydään kaupassa. Ruokaa on aina saatavilla. Todellisuudessa ruokaa on saatavilla niin kauan kuin koko järjestelmä toimii.

Kauppa on suomalaisen yhteiskunnan ehkä onnistunein palvelu. Hyllyt ovat täynnä, valikoimaa riittää ja tuotteita löytyy ympäri vuoden. Asiakas näkee vain lopputuloksen. Näkymättömiin jäävät jakelukeskukset, kuljetukset, tietojärjestelmät, kylmäketjut, sähköverkot ja tuhannet ihmiset, joiden työ pitää tavaran liikkeessä.

Korona osoitti, mitä tapahtuu, kun kaikki ostavat samaan aikaan

Moni muistaa koronan alkuvaiheen. Ruoka ei loppunut Suomesta. Silti hyllyjä tyhjennettiin ennennäkemättömällä vauhdilla. Vessapaperi, säilykkeet, pasta ja muut perustuotteet hävisivät hetkessä. Suomessa ei ollut ruokapulaa. Kaupoissa oli kysyntäpiikki. Se riitti.

Häiriötilanteessa ensimmäinen ongelma ei ole tavaran puute. Ensimmäinen ongelma voi olla se, että tuhannet ihmiset tekevät saman päätöksen samaan aikaan.

Lähdetään kauppaan. Silloin kotivaran merkitys muuttuu.

Raha tilillä ei ole sama asia kuin raha käytössä

Tilillä oleva raha ja käytettävissä oleva raha eivät ole aina sama asia. Jokainen maksutapahtuma kulkee sähkön, tietoliikenneyhteyksien ja pankkijärjestelmien kautta. Jos ketjuun tulee häiriö, maksaminen voi muuttua yllättävän nopeasti hankalaksi.

Maaseudulla käteinen elää edelleen vahvemmin kuin suurissa kaupungeissa, erityisesti vanhemmissa ikäluokissa. Moni seniori pitää edelleen käteistä kotona ja käyttää sitä arjessaan. Tapa voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta häiriötilanteessa siinä on myös käytännön järkeä.

Kotivarasta puhutaan paljon. Käteisvarasta vähemmän. Silti molemmissa on kyse samasta asiasta: toimintakyvystä. Käteinen ei ole menneisyyden jäänne. Se on yksi harvoista maksutavoista, joka toimii ilman sovelluksia, verkkoyhteyttä, salasanoja tai latausta.

Ruokakomero siirtyi kaupalle

Aikaisemmin ruokaa säilytettiin kotona enemmän. Nyt sama tehtävä on siirtynyt kaupalle. Varastot eivät ole enää omassa kellarissa tai piharakennuksessa, vaan jakelukeskuksissa ja logistiikkaketjuissa. Käteinen raha ei ole lompakossa vaan pankkien järjestelmissä.

Kauppa, logistiikka ja viranomaiset pitävät yhteiskuntaa käynnissä myös häiriötilanteissa. Kotivaran tehtävä ei ole korvata niitä. Se antaa yhteiskunnalle aikaa korjata tilanne ja kotitalouksille mahdollisuuden odottaa rauhassa, kun ympärillä kiire kasvaa.

Lue lisää kotivarasta

Artikkeli Mikä on kotivaran tehtävä häiriötilanteessa? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Olen kiertänyt eri puolilla Suomea tapahtumissa, messuilla ja markkinoilla. Kysyn ihmisiltä usein, miten he ovat varautuneet häiriötilanteisiin ja pitkiin sähkökatkoihin. Maakunnissa vastaan tulee yllättävän usein sama vastaus:

”Kyllä meillä asiat ovat kunnossa. Minulla on aggregaatti.”

Ymmärrän vastauksen hyvin. Aggregaatti on erinomainen varautumisväline. Se mahdollistaa sähkölaitteiden käytön sähkökatkon aikana, auttaa säilyttämään pakasteet käyttökelpoisina ja antaa turvaa tilanteissa, joissa sähköjen palautuminen kestää tavallista pidempään. Monelle omakotitalossa asuvalle tai maatilalle se onkin erittäin järkevä hankinta.

Väärä turvallisuuden tunne?

Silti huomaan pohtivani, voiko aggregaatti myös luoda väärän turvallisuuden tunteen. Pahimmillaan kaikki varautuminen saattaa tiivistyä yhteen laitteeseen.

Aggregaatti ratkaisee sähköntarpeen, mutta se ei ratkaise kaikkea. Se ei automaattisesti tuo kotiin juomavettä, varmista tiedonsaantia tai auta, jos kodista puuttuu ruokaa, lääkkeitä tai muita välttämättömyyksiä. Hyvä varautuminen on aina kokonaisuus.

Kaupunkilaisen todellisuus on toinen

Kaupunkilaisen näkökulmasta asia näyttää vielä erilaiselta. Kerrostaloasuntoon ei käytännössä hankita suurta aggregaattia. Säilytystilaa ei ole, laitteen käyttö on turvallisuussyistä haastavaa ja sen koko sekä paino tekevät siitä monille mahdottoman ratkaisun. Harva myöskään siirtää satakiloista konetta mukaansa silloin, kun häiriötilanne yllättää työmatkalla, kaupungilla tai mökkireissulla.

Siksi kerrostalossa asuvan on tarkasteltava varautumista toisesta näkökulmasta. Olennaista ei ole se, paljonko sähköä pystyy itse tuottamaan, vaan se, miten pärjää silloin, kun sähköt, netti tai maksujärjestelmät eivät toimi normaalisti. Usein ratkaisevia ovat paljon arkisemmat asiat kuin suuri tekninen laite.

Varautumisessa tärkeintä ei olekaan kysymys siitä, omistaako aggregaatin vai ei. Tärkeämpää on ymmärtää oman arjen haavoittuvuudet. Maatilalla riskit ovat erilaiset kuin kerrostalossa, ja siksi myös ratkaisut ovat erilaisia. Molemmissa tapauksissa tavoite on kuitenkin sama: pärjätä häiriötilanteessa mahdollisimman omatoimisesti.

Tavaraa vai ajattelutapa?

Myönnän, että mietin itsekin varautumista usein tavaroiden kautta. En silti pidä sitä pelkästään huonona asiana. Konkreettiset hankinnat tekevät varautumisesta todellista ja auttavat ottamaan ensimmäisiä askeleita. Hätäradion tai varavirtalähteen hankkiminen voi saada pohtimaan myös sitä, mitä muuta omasta varautumisesta vielä puuttuu.

Harhaan voi kuitenkin ajautua, jos kuvittelee olevansa täysin varautunut siksi, että kotona on aggregaatti, takka, kaivo ja pakastin täynnä ruokaa. Häiriötilanteissa, kuten elämässä muutenkin, harvoin tietää, mitä seuraavana päivänä tapahtuu tai missä itse silloin on.

Jos myrsky iskee ollessasi mökillä, sähköt katkeavat ja kaatuneet puut estävät kotiinpaluun, kotona odottavasta aggregaatista ei ole siinä hetkessä apua. Silloin varauduoikein.fi-verkkokaupan 390 grammaa painava hätäradio voikin osoittautua varsin pieneksi mutta tärkeäksi investoinniksi. Sen avulla voi seurata reaaliaikaisia tilannepäivityksiä siellä, missä itse sillä hetkellä on.

Hyvä varautuminen ei ole kilpailu siitä, kenellä on eniten laitteita tai suurin aggregaatti. Olennaisempaa on miettiä, millä pärjää myös silloin, kun ei ole kotona ja kun oma tärkein varuste on väärässä paikassa. Varautumisen todellinen testi ei ole se, mitä omistat, vaan se, mitä pystyt tekemään siinä tilanteessa, johon sattumalta joudut.

Artikkeli Riittääkö aggregaatti täydelliseen varautumiseen? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Suomessa on noin 50 500 väestönsuojaa, joissa on yhteensä 4,8 miljoonaa suojapaikkaa. Suojapaikkoja on siis suurimmalle osalle suomalaisista.

Vertailun vuoksi Saksassa, jossa asuu noin 85 miljoonaa ihmistä, on käytössä 579 väestönsuojaa, joissa on yhteensä noin 480 000 suojapaikkaa.

Luvut kertovat, kuinka poikkeuksellisen laaja Suomen väestönsuojajärjestelmä on kansainvälisesti tarkasteltuna. Tästä syystä suomalaisiin väestönsuojiin ja väestönsuojeluun on tultu tutustumaan eri puolilta Eurooppaa sekä muualta maailmasta.

Väestönsuojelun histroiaa

Suomen väestönsuojelun juuret ovat 1930-luvulla. Euroopan kiristyvä turvallisuustilanne ja ilmapommitusten uhka johtivat siihen, että myös Suomessa alettiin suunnitella väestön suojaamista sodan varalle.

Talvi- ja jatkosodan aikana väestönsuojelun merkitys korostui. Kaupunkeihin rakennettiin suojatiloja ja väestölle luotiin toimintamalleja ilmahälytysten varalle.

Sotien jälkeen väestönsuojelusta muodostui pysyvä osa suomalaista kokonaisturvallisuutta. Rakentamista ohjattiin lainsäädännöllä, minkä seurauksena väestönsuojia alettiin rakentaa järjestelmällisesti uusiin rakennuksiin. Nykyinen verkosto on syntynyt vuosikymmenten aikana määrätietoisen työn tuloksena.

Missä lähin väestönsuoja sijaitsee?

Väestönsuojiin siirrytään vain viranomaisten määräyksestä.

Kerrostalossa asuva

Taloyhtiöllä voi olla oma väestönsuoja tai käytössä voi olla yhteinen väestönsuoja lähialueella. Tieto löytyy taloyhtiön pelastussuunnitelmasta tai isännöitsijältä.

Rivitalossa asuva

Taloyhtiön käytössä voi olla oma väestönsuoja tai yhteinen suoja. Asia kannattaa tarkistaa etukäteen taloyhtiöltä.

Omakotitalossa asuva

Omakotitaloissa ei yleensä ole omaa väestönsuojaa. Tällöin on hyvä selvittää etukäteen lähin väestönsuoja ja tutustua oman kunnan varautumisohjeisiin.

Selvitä tänään 

Missä sijaitsee oma väestönsuojasi?
Miten sinne kuljetaan?
Tietävätkö myös muut perheenjäsenet sen sijainnin?

Tiesitkö tämän väestönsuojista?

Suomalainen väestönsuojelu herättää kiinnostusta myös kansainvälisesti.

Kuopion Savilahteen valmistunut Luola on yksi Euroopan moderneimmista väestönsuojista. Normaalioloissa se toimii liikunta- ja tapahtumakeskuksena, mutta poikkeusoloissa tilat voidaan ottaa väestönsuojakäyttöön jopa noin 7 000 ihmiselle. Luola on rakennettu kallion sisään, ja se toimii esimerkkinä niin sanotusta kaksikäyttöratkaisusta: sama tila palvelee sekä arjessa että poikkeusoloissa. 

Kuopion Luolaan on käynyt tutustumassa vierailijoita eri puolilta maailmaa. Kansainvälisiä ryhmiä on saapunut muun muassa Pohjoismaista, Baltiasta, Puolasta ja jopa Japanista hakemaan oppia suomalaisesta väestönsuojelusta. 

Suomessa väestönsuojat rakennetaan osaksi yhteiskunnan normaalia toimintaa. Siksi moni väestönsuoja toimii tavallisena päivänä liikuntatilana, varastona tai kerhotilana, mutta on tarvittaessa muutettavissa nopeasti alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. 

Artikkeli Väestönsuojat ovat suomalainen erityisvahvuus julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Evakuointi mielletään monesti suuriin luonnonkatastrofeihin liittyväksi poikkeustilanteeksi. Todellisuudessa evakuointi voi tulla eteen paljon arkisemmista syistä. Kerrostalon tulipalo, laaja sähkökatko, vaarallisen aineen vuoto, myrsky, vesivahinko tai viranomaisen antama poistumiskäsky voivat pakottaa ihmiset jättämään kotinsa nopeasti. Useimmiten aikaa valmistautumiseen on vähän, joten ennakkovarautuminen helpottaa tilannetta merkittävästi.

Evakuoinnin tarkoitus on siirtää ihmiset pois vaaralliselta alueelta turvalliseen paikkaan. Tilanne voi kestää muutamista minuuteista useisiin päiviin tai jopa pidempään riippuen tapahtuman luonteesta.

Milloin evakuointia voidaan joutua harkitsemaan?

Suomessa yleisimpiä evakuointiin johtavia tilanteita ovat rakennuspalot, räjähdysvaarat, vaarallisten aineiden onnettomuudet sekä luonnonilmiöiden aiheuttamat uhkat. Myös infrastruktuurin häiriöt voivat johtaa väliaikaisiin evakuointeihin.

Viime vuosina Euroopassa on nähty useita tilanteita, joissa ihmisiä on jouduttu siirtämään pois vaarallisista paikoista ilman varsinaista sotaa tai luonnonkatastrofia. Esimerkiksi Espanjan ja Portugalin laajassa sähkökatkossa vuonna 2025 ihmisiä jouduttiin auttamaan ulos hisseistä, metroista ja tunneleista. Tilanteessa moni huomasi konkreettisesti, kuinka nopeasti arjen peruspalvelut voivat lakata toimimasta, kun sähköt, valaistus, viestintä ja joukkoliikenne häiriintyvät.

Evakuointi voi olla myös ennalta ehkäisevä toimenpide. Viranomaiset voivat määrätä alueen tyhjennettäväksi jo ennen kuin vaara on välitön. Tällöin tavoitteena on estää ihmisten joutuminen vaaravyöhykkeelle.

Mitä pakata mukaan?

Evakuointitilanteessa tärkeintä on oma turvallisuus. Tavaroita ehtii harvoin kerätä paljon, eikä mukaan kannata ottaa mitään sellaista, mikä hidastaa poistumista.

Ensisijaisesti mukaan tulisi ottaa henkilöllisyystodistus, puhelin, laturi tai hätäradio (mukana varavirta), maksuvälineet, avaimet sekä välttämättömät lääkkeet. Myös silmälasit, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet ovat hyödyllisiä, jos poissaolo kestää pidempään.

Moni viranomainen suosittelee kotitalouksille valmiiksi pakattua kotivara- tai evakuointilaukkua. Siihen voidaan sijoittaa esimerkiksi vettä, energiapitoisia välipaloja, taskulamppu, ensiaputarvikkeita, hätäradio, varaparistoja sekä tärkeiden asiakirjojen kopioita. Tavoitteena ei ole selvitä viikkoja omillaan, vaan helpottaa ensimmäisiä tunteja ja vuorokausia.

Lemmikkieläinten omistajien kannattaa myös miettiä etukäteen, miten eläimet kuljetetaan turvallisesti. Kuljetuslaatikko, hihna, ruokaa ja mahdolliset lääkkeet kannattaa pitää helposti saatavilla.

Milloin laukku on liian painava?

Yksi virheistä on pakata liikaa. Evakuointilaukun tarkoitus ei ole korvata koko kotia, vaan mahdollistaa turvallinen liikkuminen.

Yleinen nyrkkisääntö on, että laukun täytyy olla sellainen, jota pystyy kantamaan useita kilometrejä ilman merkittävää rasitusta. Useimmille aikuisille noin 5–10 kilogramman painoinen laukku on vielä helposti hallittava. Yli 15 kilogramman painoinen laukku alkaa jo hidastaa liikkumista, etenkin portaissa, huonossa säässä tai pitkiä matkoja kuljettaessa.

Tilanne korostuu iäkkäillä ihmisillä, lapsilla ja henkilöillä, joiden liikuntakyky on rajoittunut. Evakuointilaukun painoa kannattaa kokeilla käytännössä etukäteen. Jos laukku tuntuu raskaalta jo kotona, se tuntuu huomattavasti raskaammalta stressaavassa poikkeustilanteessa.

Mitä tehdä, jos evakuointi tapahtuu nopeasti?

Nopeassa evakuoinnissa tärkeintä on toimia viranomaisten ohjeiden mukaan. Jos poistumiskäsky annetaan, aikaa ei kannata käyttää tavaroiden etsimiseen tai tilanteen arvioimiseen omin päin.

Ennen poistumista kannattaa mahdollisuuksien mukaan sulkea ovet ja ikkunat sekä ottaa mukaan välttämättömät tarvikkeet. Hissin käyttöä tulee välttää tulipalotilanteissa. Jos alueella on kemikaalivaara tai savua, hengitystä voidaan suojata esimerkiksi kostealla kankaalla siirtymisen aikana.

Perheenjäsenten kanssa on hyödyllistä sopia etukäteen yhteinen kokoontumispaikka ja yhteydenpitotapa siltä varalta, että matkapuhelinverkot kuormittuvat tai yhteydet katkeavat.

Entä sähkökatkojen aikana?

Laajoissa sähkökatkoissa evakuointi näyttää usein erilaiselta kuin tulipaloissa tai onnettomuuksissa. Vaara ei välttämättä ole itse sähkökatko, vaan sen seuraukset.

Pimeät portaat, pysähtyneet hissit, toimimattomat kulunvalvontajärjestelmät ja häiriöt viestinnässä voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Tällaisessa tilanteessa taskulamppu, hätäradio, jossa on varavirtalähde ja muut apuvälineet nousevat tärkeään rooliin.

Jos ihminen jää hissiin, ensisijainen toiminta on pysyä rauhallisena ja käyttää hissin hälytysjärjestelmää tai puhelinta avun hälyttämiseen. Tunnelissa tai metrojärjestelmässä olevien tulee noudattaa henkilökunnan ja pelastusviranomaisten ohjeita. Omatoiminen poistuminen voi pahimmillaan johtaa vaaratilanteisiin.

Evakuoinnin tärkein varuste on valmistautuminen

Vaikka evakuointi kuulostaa dramaattiselta, suurin osa tilanteista hoidetaan turvallisesti ja järjestelmällisesti. Paras tapa varautua ei ole ostaa valtavaa määrää varusteita, vaan miettiä etukäteen, mitä tekisi, jos koti pitäisi jättää tunnin, vuorokauden tai viikon ajaksi.

Kun tärkeät tavarat ovat helposti saatavilla, perhe tietää toimintatavan ja evakuointilaukku on valmiina, stressaava tilanne muuttuu huomattavasti hallittavammaksi. Evakuoinnissa tärkeintä ei lopulta ole se, kuinka paljon tavaraa saa mukaansa, vaan se, että poistuu ajoissa ja turvallisesti.

Artikkeli Evakuointi voi tapahtua yllättäen – miten siihen kannattaa varautua? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Yksi boksin vaatimattomimmista ja pienimmistä tuotteista on kuitenkin avaruuspeitto.

Ohut, kevyt ja pieneen tilaan mahtuva avaruuspeitto saattaa näyttää yksinkertaiselta, mutta poikkeustilanteessa sen merkitys voi kasvaa yllättävän suureksi. Sähkökatkon, kylmän sään tai muun häiriötilanteen aikana se auttaa säilyttämään kehon lämpöä silloin, kun jokainen aste on tärkeä.

Miten avaruuspeitto toimii?

Avaruuspeitto toimii kylmissä olosuhteissa heijastamalla ihmisen kehon tuottamaa lämpösäteilyä takaisin käyttäjälle. Keho tuottaa jatkuvasti lämpöä, ja ilman suojaa osa siitä karkaa ympäristöön. Avaruuspeiton metallipinnoite vähentää tätä lämpöhukkaa ja auttaa säilyttämään olemassa olevan lämmön. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että avaruuspeitto ei varsinaisesti lämmitä. Se ei tuota lämpöä, vaan auttaa pitämään kehon oman lämmön lähempänä kehoa. Siksi se toimii parhaiten yhdessä lämpimän vaatetuksen, peittojen tai makuupussin kanssa.

Poikkeustilanteissa avaruuspeitosta voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun:

• lämmitys ei toimi sähkökatkon vuoksi
• joudut odottamaan apua ulkona kylmässä
• auto hajoaa talvisella tieosuudella
• tarvitset lisäsuojaa tuulta, sadetta tai kosteutta vastaan

Avaruuspeitto toimii parhaiten, kun se kiedotaan mahdollisimman tiiviisti kehon ympärille siten, että lämmin ilma ei pääse helposti karkuun. Jos mahdollista, peiton alle kannattaa jättää ilmakerros vaatetuksen avulla, sillä myös ilma toimii tehokkaana eristeenä.

Varautumisen näkökulmasta avaruuspeitto on erinomainen esimerkki tuotteesta, jonka merkitystä ei välttämättä ymmärrä ensinäkelmältä. Se vie Varoike-boksissa hyvin vähän tilaa, mutta voi auttaa ehkäisemään kylmettymistä tilanteessa, jossa kehon lämpötilan säilyttäminen on tärkeää toimintakyvyn ja turvallisuuden kannalta.

Artikkeli Avaruuspeitto julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Moni ajattelee poikkeustilanteissa ensimmäisenä sähköä. Todellisuudessa vesi on usein se asia, jonka puutteen huomaa kaikkein nopeimmin. Ilman sähköä pärjää jonkin aikaa, mutta ilman puhdasta juomavettä arki muuttuu nopeasti hankalaksi.

Kuinka paljon vettä tarvitaan?

Varautumisen perussääntö on yksinkertainen: vettä tulisi olla varattuna vähintään kaksi litraa henkilöä kohden päivässä juomiseen ja ruoanlaittoon. Käytännössä vettä tarvitaan myös käsien pesuun, hampaiden harjaukseen ja välttämättömään hygieniaan, joten todellinen tarve on usein suurempi. 

Jos nelihenkinen perhe varautuu viikon mittaiseen häiriötilanteeseen, pelkkään juomiseen ja ruoanlaittoon kuluu jo noin 56 litraa vettä. Siinä vaiheessa muutama vesipullo kaapin perällä ei enää riitä kovin pitkälle.

Yksi helpoimmista tavoista varautua on hankkia kotiin useampi kaupasta ostettava 5 litran vesikanisteri. Avaamattomina ne säilyvät pimeässä ja viileässä varastoituna useita vuosia. Samalla kannattaa hankkia myös pitkäikäisiä juomia, kuten mehua, jääteetä tai urheilujuomia.

Mistä vettä saa, jos kotona olevat varastot loppuvat?

Jos häiriötilanne jatkuu pidempään, jokaisen kannattaa tietää etukäteen oman alueensa vesipiste. Vakavissa vesihuollon häiriöissä kunnat järjestävät yleensä vedenjakelua, mutta vettä ei toimiteta kotiovelle. Se on haettava itse esimerkiksi ämpärillä tai kanisterilla. Varoike-boksin mukana tuleva vesikanisteri on tähän tarkoitukseen erinomainen apuväline. 

Älä selvitä vesipistettä vasta silloin, kun hana on jo kuiva. 

Entä jos veden puhtaudesta ei ole varmuutta?

Varoike-boksista löytyvät myös vedenpuhdistustabletit, jotka ovat hyödyllinen lisä varautumiseen. Niiden käyttö on helppoa. Yhdellä tabletilla puhdistetaan yksi litra vettä ja vaikutusaika on noin 30 minuuttia. On kuitenkin hyvä muistaa yksi tärkeä asia: vedestä ei tule puhtaampaa kahdella tabletilla kuin yhdellä. Sen sijaan sivumaku tulee kyllä tehokkaasti läpi. Enemmän ei siis tässä tapauksessa ole parempi. Jos viranomaiset antavat keittokehotuksen tai veden puhtaudesta on epäselvyyksiä, vedenpuhdistustabletit ovat arvokas lisäturva.

Kosteuspyyhkeet ovat yllättävän arvokkaita

Kun vettä säästetään, kosteuspyyhkeet muuttuvat luksustuotteesta lähes välttämättömyydeksi. Kotiin kannattaa varata riittävästi kosteuspyyhkeitä sekä intiimialueiden puhdistukseen tarkoitettuja pyyhkeitä. Lapsiperheistä niitä löytyy usein jo valmiiksi vauva-arjen vuoksi, mutta määrän riittävyys kannattaa tarkistaa etukäteen.

Myös Varoike-boksista löytyy kosteuspyyhkeitä sekä käsidesiä, joilla hygieniasta huolehtiminen onnistuu silloin, kun vettä on käytettävä säästeliäästi. Pieni pakkaus kosteuspyyhkeitä ja pullo käsidesiä vievät vain vähän tilaa, mutta voivat tehdä arjesta huomattavasti helpompaa tilanteessa, jossa jokainen vesilitra on arvokas. Hygienian ylläpitäminen ei ole pelkkää mukavuutta, vaan myös tärkeä keino ehkäistä sairastumisia poikkeusoloissa.

Artikkeli Jos hanasta ei tulisi vettä, kuinka kauan pärjäisit? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

72 tuntia on erinomainen alku varautumiseen, mutta se on vasta lähtötaso. Se on yhteiskunnan turvaverkko kansalaisen näkökulmasta. Se auttaa ensimmäisten päivien yli. Mutta mitä tapahtuu kolmen päivän tai viikonkin jälkeen?

Kotivara muuttuu työkaluksi

Ensimmäiset 72 tuntia ovat pitkälti odottamista. Sen jälkeen tavaroiden määrä ei enää ratkaise, vaan niiden käytettävyys. Vesikanisteri ei ole enää varasto, vaan päivittäinen vedensaannin lähde. Retkikeitin ei ole varuste, vaan keittiö. Hätäradio ei ole laatikossa oleva laite, vaan tärkein tiedonlähde. Taskulamppu ei ole varavalo, vaan kodin valaistus. Moni huomaa liian myöhään, että samoja välineitä käytetään päivästä toiseen, eikä niiden hankkiminen ole sama asia kuin niiden käyttäminen. Juuri siksi viikon mittainen häiriötilanne alkaa suosia niitä, jotka ovat harjoitelleet arjen pyörittämistä poikkeusoloissa.

Pohjoismaissa puhutaan päivistä, Baltiassa toimintakyvystä

Suomessa varautuminen esitetään tunteina. Onko vettä ja ruokaa 72 tunniksi? Baltian maissa näkökulma on usein käytännöllisempi. Huomio kohdistuu siihen, mitä välineillä pystytään tekemään häiriön jatkuessa. Sama vesikanisteri, poltin, radio tai ensiapupakkaus voi olla arvoton tai korvaamaton riippuen siitä, osaako niitä käyttää. Virossa, Latviassa ja Liettuassa pitkittyneitä häiriöitä ajatellaan enemmän toimintakyvyn kuin selviytymisen kautta. Siinä on näkökulma, jota Suomessa käsitellään edelleen liian vähän. Kotona voi olla täydellinen varautumispaketti, mutta jos sitä avataan ensimmäisen kerran kriisin aikana, osa sen arvosta on jo menetetty.

Viikon jälkeen paljastuu varautumisen todellinen taso

Moni kuvittelee, että viikon jälkeen ongelmana on ruoan tai veden loppuminen. Todellisuudessa yleisempi ongelma on se, että välineet alkavat kulua, paristot vähenevät, polttoaine hupenee ja suunnitelmat muuttuvat. Silloin laadukas taskulamppu on parempi kuin kolme halpaa, toimiva radio on arvokkaampi kuin kaapillinen säilykkeitä ilman tietoa siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Hyvä poltin ja kaasu mahdollistavat lämpimän ruoan päivä toisensa jälkeen.

Viikon jälkeen ei enää mitata sitä, onko kotona varautumisvälineitä. Silloin mitataan sitä, pystyvätkö välineet ylläpitämään normaalia elämää silloinkin, kun normaali yhteiskunta ei siihen pysty. 

Artikkeli Mitä tapahtuu 72 tunnin jälkeen? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.

Moni yritys puhuu vastuullisuudesta, työhyvinvoinnista ja henkilöstön arvostamisesta. Harvempi yritys kuitenkaan pohtii, mitä tapahtuu silloin, jos viranomaiset antavat sisälle suojautumisen kehotuksen kesken työpäivän tai poikkeuksellinen häiriötilanne estää normaalin arjen useiden päivien ajaksi. Jos kotona ei ole vettä, radioita, valoa tai perustarvikkeita, työntekijän ajatukset ovat väistämättä muualla kuin työtehtävissä.

Työpaikan varautuminen alkaa kotien varautumisesta

Yrityksissä tehdään paljon suunnitelmia liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Rakennetaan varmistettuja tietoliikenneyhteyksiä, hankitaan varavoimaa ja laaditaan kriisiviestintämalleja. Samalla saatetaan unohtaa yksi tärkeimmistä tekijöistä: ihmiset.

Jos työntekijän perheellä ei ole mahdollisuutta selviytyä häiriötilanteessa omatoimisesti edes muutamaa päivää, on vaikea keskittyä organisaation toiminnan turvaamiseen, jos ei tiedä miten omat lapset, ikääntyneet vanhemmat tai puoliso pärjäävät kotona.

Tästä syystä varautuminen pitäisi nähdä osana henkilöstövastuuta samalla tavalla kuin työturvallisuus tai työterveyshuolto.

Tarpeettomia yrityslahjoja on paljon, hyödyllisiä vähän

Suomalaiset yritykset käyttävät vuosittain suuria summia erilaisiin henkilöstölahjoihin. Jaetaan juomapulloja, huppareita, termosmukeja, suklaarasioita ja mainostuotteita, jotka unohtuvat nopeasti kaappien perukoille.

Samaan aikaan moni työntekijä elää kotitaloudessa, jossa ei ole hätäradiota, vesikanisteria, ensiapupakkausta tai mitään suunnitelmaa häiriötilanteiden varalle.

Eräs työnantaja ratkaisi asian poikkeuksellisella tavalla. Perinteisten kesälahjojen sijaan yritys hankki jokaiselle työntekijälle hätäradion. Lahja herätti ensin ihmetystä, mutta myöhemmin moni työntekijä kertoi pitävänsä sitä yhtenä hyödyllisimmistä työpaikalta saamistaan lahjoista. Hätäradio ei ollut hetkellinen huomionosoitus. Se oli konkreettinen investointi työntekijän ja tämän perheen turvallisuuteen.

Ajatus on yksinkertainen mutta vahva. Tarpeettomia lahjoja on paljon. Tarpeellisia huomattavasti vähemmän.

Voisiko työnantaja tarjota varautumispaketin?

Kysymys ei lopulta ole suurista summista. Moni yritys käyttää vuosittain enemmän rahaa markkinointituotteisiin kuin työntekijöiden varautumiseen. Kuvitellaan tilanne, jossa jokainen työntekijä saisi perustason varautumispaketin. Paketti voisi sisältää hätäradion, taskulampun, ensiaputarvikkeita, vesikanisterin ja muuta kotitalouden omatoimista pärjäämistä tukevaa välineistöä. Samalla työntekijöille järjestettäisiin lyhyt varautumiskoulutus, jossa käytäisiin läpi häiriötilanteiden perusteet.

Todellinen vastuullisuus näkyy ennen kriisiä

Poikkeusolojen aikana organisaation tärkein voimavara on edelleen henkilöstö. Mitä paremmin työntekijöiden kotitaloudet pärjäävät häiriötilanteissa, sitä paremmin myös yritys kykenee ylläpitämään toimintaansa.

Ehkä seuraava askel suomalaisessa varautumiskeskustelussa ei olekaan uusi kriisiviestintäsuunnitelma tai ylimääräinen varavoimakone. Ehkä seuraava askel on huomattavasti yksinkertaisempi. Työnantaja huolehtii siitä, että jokaisella työntekijällä on kotona edes perustason valmius selviytyä silloin, kun yhteiskunnan normaalit palvelut eivät ole käytettävissä.

Se olisi vastuullisuutta, joka näkyy vasta kriisin aikana, mutta jonka arvo ymmärretään silloin välittömästi.

Artikkeli Mikä on työnantajan vastuu varautumisessa? julkaistiin ensimmäisen kerran www.varauduoikein.fi.