Yksinasuvien määrä on kasvanut Suomessa viimeisten 10 vuoden aikana. Miten yksinasuminen otetaan huomioon häiriötilanteissa? Ja miten yksinasuvan pitää varautua?
Miten varaudun jos asun yksin?
Varautuminen voi alkaa yhteyksistä muihin ihmisiin. Yksinasuvalla ystävät ja naapurit ovat lähipiiriä. Jos yksinasuva ei voi jakaa vastuuta toisen kanssa, niin silloin käytännön varautumisvälineiden merkitys korostuu.
Siksi jokaisen yksinasuvan olisi hyvä pohtia :
- Kuka on ensimmäinen henkilö, johon otan yhteyttä?
- Kuka huomaa, jos minusta ei kuulu mitään?
- Tietävätkö läheiseni, miten toimia tarvittaessa?
Et ole yksin
Yksinasuvan ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Varautumiseen kuuluu myös se, että tunnistaa ympärillään olevat ihmiset ja uskaltaa hyödyntää heidän tukeaan.
Ystävät, naapurit ja jopa työkaverit voivat kriisi- tai häiriötilanteessa olla juuri niitä ihmisiä, jotka auttavat, tarjoavat tilapäisen majoituksen, lähtevät kauppaan puolestasi tai yksinkertaisesti huomaavat, jos sinusta ei kuulu mitään. Siksi jokaisen yksinasuvan kannattaisi rakentaa oma ”varautumisen dream team”.
Muutama luotettava ihminen riittää. Tärkeintä on, että tiedätte toisistanne ja olette puhuneet asiasta etukäteen. Kerro ihmisille, että pidät heitä osana omaa turvaverkostoasi. Usein huomaat, että ajatus on molemminpuolinen.
Varautumisessa ei lopulta ole kyse vain tarvikkeista tai välineistä. Kyse on ihmisistä. Parhaimmillaan kotivara, Varoike-boksi ja muut varautumisvälineet täydentävät kaikkein tärkeintä turvaa: toimivia ihmissuhteita ja yhteisöä ympärilläsi.
