Olen kiertänyt eri puolilla Suomea tapahtumissa, messuilla ja markkinoilla. Kysyn ihmisiltä usein, miten he ovat varautuneet häiriötilanteisiin ja pitkiin sähkökatkoihin. Maakunnissa vastaan tulee yllättävän usein sama vastaus:
”Kyllä meillä asiat ovat kunnossa. Minulla on aggregaatti.”
Ymmärrän vastauksen hyvin. Aggregaatti on erinomainen varautumisväline. Se mahdollistaa sähkölaitteiden käytön sähkökatkon aikana, auttaa säilyttämään pakasteet käyttökelpoisina ja antaa turvaa tilanteissa, joissa sähköjen palautuminen kestää tavallista pidempään. Monelle omakotitalossa asuvalle tai maatilalle se onkin erittäin järkevä hankinta.
Väärä turvallisuuden tunne?
Silti huomaan pohtivani, voiko aggregaatti myös luoda väärän turvallisuuden tunteen. Pahimmillaan kaikki varautuminen saattaa tiivistyä yhteen laitteeseen.
Aggregaatti ratkaisee sähköntarpeen, mutta se ei ratkaise kaikkea. Se ei automaattisesti tuo kotiin juomavettä, varmista tiedonsaantia tai auta, jos kodista puuttuu ruokaa, lääkkeitä tai muita välttämättömyyksiä. Hyvä varautuminen on aina kokonaisuus.
Kaupunkilaisen todellisuus on toinen
Kaupunkilaisen näkökulmasta asia näyttää vielä erilaiselta. Kerrostaloasuntoon ei käytännössä hankita suurta aggregaattia. Säilytystilaa ei ole, laitteen käyttö on turvallisuussyistä haastavaa ja sen koko sekä paino tekevät siitä monille mahdottoman ratkaisun. Harva myöskään siirtää satakiloista konetta mukaansa silloin, kun häiriötilanne yllättää työmatkalla, kaupungilla tai mökkireissulla.
Siksi kerrostalossa asuvan on tarkasteltava varautumista toisesta näkökulmasta. Olennaista ei ole se, paljonko sähköä pystyy itse tuottamaan, vaan se, miten pärjää silloin, kun sähköt, netti tai maksujärjestelmät eivät toimi normaalisti. Usein ratkaisevia ovat paljon arkisemmat asiat kuin suuri tekninen laite.
Varautumisessa tärkeintä ei olekaan kysymys siitä, omistaako aggregaatin vai ei. Tärkeämpää on ymmärtää oman arjen haavoittuvuudet. Maatilalla riskit ovat erilaiset kuin kerrostalossa, ja siksi myös ratkaisut ovat erilaisia. Molemmissa tapauksissa tavoite on kuitenkin sama: pärjätä häiriötilanteessa mahdollisimman omatoimisesti.
Tavaraa vai ajattelutapa?
Myönnän, että mietin itsekin varautumista usein tavaroiden kautta. En silti pidä sitä pelkästään huonona asiana. Konkreettiset hankinnat tekevät varautumisesta todellista ja auttavat ottamaan ensimmäisiä askeleita. Hätäradion tai varavirtalähteen hankkiminen voi saada pohtimaan myös sitä, mitä muuta omasta varautumisesta vielä puuttuu.
Harhaan voi kuitenkin ajautua, jos kuvittelee olevansa täysin varautunut siksi, että kotona on aggregaatti, takka, kaivo ja pakastin täynnä ruokaa. Häiriötilanteissa, kuten elämässä muutenkin, harvoin tietää, mitä seuraavana päivänä tapahtuu tai missä itse silloin on.
Jos myrsky iskee ollessasi mökillä, sähköt katkeavat ja kaatuneet puut estävät kotiinpaluun, kotona odottavasta aggregaatista ei ole siinä hetkessä apua. Silloin varauduoikein.fi-verkkokaupan 390 grammaa painava hätäradio voikin osoittautua varsin pieneksi mutta tärkeäksi investoinniksi. Sen avulla voi seurata reaaliaikaisia tilannepäivityksiä siellä, missä itse sillä hetkellä on.
Hyvä varautuminen ei ole kilpailu siitä, kenellä on eniten laitteita tai suurin aggregaatti. Olennaisempaa on miettiä, millä pärjää myös silloin, kun ei ole kotona ja kun oma tärkein varuste on väärässä paikassa. Varautumisen todellinen testi ei ole se, mitä omistat, vaan se, mitä pystyt tekemään siinä tilanteessa, johon sattumalta joudut.
